Säädös kritisoimalla toimielin taiteellinen käytäntö, että laitosta yleensä museo tai taidegalleria. Institutionaaliset kritiikkiä alkoi 1960-luvun lopulla kun yhtyeet alkoivat luoda taidetta vastauksena instituutiot, jotka ostivat ja esillä heidän työstään. 1960-Luvulla seuraavan taiteen laitokselle pidettiin usein kulttuuri synnytyksen paikka ja näin jotain hyökätä esteettisesti, poliittisesti ja teoriassa. Hans Haacke on johtava eksponentti toimielinten kritiikkiä kohdennettu erityisesti rahoituksen ja lahjoitukset annetaan museoihin ja gallerioihin. Vuonna 1971 Wallraf-Richartz-Museum Köln hylkäsi teoksista Manet-Projekt 74 johonkin heidän osoittaa. Työhön liittyi museot hankittaessa Edouard Manet nippu parsaa ja yksityiskohtaisia maalaus ja natsien tausta luovuttajan alkuperää. Aikana 1990 tuli muoti kriittiset keskustelut, joita kuraattorit ja kuluessa taidegallerioissa ja museoissa, jossa keskityttiin juuri tästä aiheesta, jolloin laitos ongelma vaan ratkaisu. Tämä on muuttunut luonteeltaan institutionaalisten kritiikki, jotain joka heijastuu art Carey Young, joka katsoo tämän ongelman.