Termi Arte Povera otettiin käyttöön Italian taiteen kriitikko ja kuraattori, Germano Celant vuonna 1967. Hänen uraauurtava tekstejä ja keskeinen näyttelyissä kollektiivista identiteettiä säädetään tietyistä nuorten italialaisten taiteilijoiden perustuu Torinon, Milanon, Genovan ja Rooman. Arte Povera syntynyt verkostossa kaupunkien kulttuurinen toiminta näissä kaupungeissa välittömässä sodanjälkeisinä vuosina Italian talousihme romahti kaaokseen taloudelliseen ja poliittiseen epävakauteen. Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti "huono taide" mutta sana köyhien viittaa liikkeen allekirjoitus tutkia monenlaisia materiaaleja kuin lähes arvokas perinteisiä öljyvärimaalaus kankaalle, pronssi tai veistetty marmorista. Arte Povera tarkoittaa siis köyhtynyt taidetta, mutta taidetta ilman rajoituksia, koelaboratoriona, jonka teoreettinen perusta on hylätty kohti materiaalien ja prosessien täydellisen avoimuuden. Johtava taiteilijat olivat Giovanni Anselmo, Alighiero Boetti, Pier Paolo Calzolari Luciano Fabro, Piero Gilardi, Jannis Kounellis, Mario Merz, Marisa Merz, Giulio Paolini, Pino Janne, Giuseppe Penone, Michelangelo Pistoletto, Emilio Prini ja Gilberto Zorio. Liikkeen kukoistus oli 1967-1972, mutta sen vaikutus myöhemmin art kestävä. Nähtävissä myös Italian panoksena käsitteellisen taiteen.