Neo-impressionismi on annettu Seurat ja Signacin ja heidän seuraajansa jälkeisen impressionistinen työn nimi. Camille ja Lucien Pissarro oli Neo-Impressionist vaihe sekä työnsä jatkettiin vahva löytyy tyyliin. Neo-impressionismi on ominaista käyttämään Divisionist-tekniikkaa (usein kansanomaisesti mutta virheellisesti kutsutaan Pointillismi, Signacin torjuttava termi). Divisionism yritti laittaa impressionistinen maalaus valon ja värin tieteellisin perustein käyttämällä optinen sekoitus värejä. Sijaan sekoittamalla värit paletissa, mikä vähentää intensiteetti, ala-värin komponentteja yhtaikaa saatettiin erikseen kankaalle pienen hietakampela, joten ne sekoittaa katsojan silmässä. Optisesti sekoittaa värit valkoinen kohti, joten tämä menetelmä antoi suurempi kirkkaus. Tämä tekniikka perustuu väri teorioita M E Chevreul, jonka De la loi du contraste simultanée des couleurs (On samanaikainen kontrasti värit laki) julkaistiin Pariisissa vuonna 1839 ja ollut vähenevästä ranskalaiset maalarit siitä lähtien erityisesti impressionistien ja jälkeinen impressionistien yleensä, sekä Neo-Impressionists.