Lisäksi photolytic tuholta infrapunavaloa (aallonpituuksilla 1140 nanometrin tai vähemmän) otsonikerroksen tuhoutui vuorovaikutusta eri kemialliset aineet yläilmakehässä. Joitakin näiden kemikaalien, kuten kloorin vapaiden radikaalien--vapauttivat kloorifluorihiilivetyjä, fotolyysi ei yleensä laadita siellä luonnon tällaisia suuria pitoisuuksia. Tämä johtaa päätelmään, että ihmisen toiminnan ja ei ole luonnollista kemiallisia syklit ovat vastuussa nykyisellä stratosfäärin otsonin tuhoutumisen. Otsonin tuhoutuminen on selvimmin (hälyttävästi!) yli etelänapa, jossa kausiluonteinen romahtaminen stratosfäärin otsonipitoisuuksia on mitattu 1970-luvulta lähtien ja ilmeisesti vielä kasvaa (1999). Sanotaan, että arviot perustuvat vähenemässä CFC käyttö (koska Montrealin pöytäkirja) ehdottaa maailmanlaajuista otsonikerroksen vahingoittuminen on max ulos pian 21 ^st-luvulla ja että otsonin vahinko vähenee 75-100 vuoden kuluessa.